Minä, Lumi ja professori Amundson

Kirjoitus on julkaistu alunperin Vetovoimala-hankkeen blogissa keväällä 2020.

Katkelma opon päiväkirjastani 8.10.2019

Syksyn auringon säteet valaisevat aulan. Yritän muistella, että pakkasinko aamulla treenireppuuni juomapullon.

Norman E. Amundson huhuilee sisälläni: “Kolme tärkeintä ohjaussuhteen edellytystä ovat aitous, asiakkaan ehdoton arvostaminen ja empaattinen ymmärtäminen”.

Ai niin, Amundsonin kirja ”Aktiivinen ohjaus – opas uraohjauksen ammattilaisille” jäi yöpöydälleni. Nousen koulun portaita mietteissäni, näen tutun oppilaan ja tervehdin “Hei Lumi”. Lumi vilkaisee puhelimen takaa nopeasti ja mutisee jotain minulle takaisin.  Jatkan matkaani. Lounasaikaan Lumi tulee yhtä aikaa kanssani palauttamaan astioita.

Mietin, että ehkä pääsisimme monista koettelemuksista, jos käyttäisimme vähän aikaa siihen, että ihmiset kokisivat, että välitämme heistä, että heillä on merkitystä.  Kysyn Lumilta: “Mitä kuuluu?” Hänestä on kannettu huolta edellisessä oppilashuoltoryhmässä. “Eipä mitään”, Lumi vastaa.

Amundson kuiskaa minulle: ”Muista ohjauksen tiekartta. Tiesulku 1. Et tiedä, mitä nuori haluaa nyt – keksi miten pääset tästä ohi ja eteenpäin.”

Tulee hetken hiljaisuus ja jatkan: “No, hei mulla ois perjantaina aikaa, pääsisitkö käymään mun luona, niin jutellaan sun opinnoista, sopisiko se?” Lumi vastaa: ”No, joo”.

Amundson jatkaa minulle: ”Perustasolla ihmisillä on tarve olla näkyvä – asiakkaan täytyy voida tuntea, että heidän läsnäolonsa havaitaan ja että heidät yritetään saada tuntemaan itsensä tervetulleeksi.”

Hymyilen ja katson häntä silmiin: “Erinomaista, nähdään sitten”.

Odottelen Lumia työhuoneella. Hän ei tule. Lähden etsimään hetkeksi käytäville. Löydän Lumin istumasta naulakoilta. Istahdan viereen ja ilahdun hänen näkemisestään.

“Ai sä istut täällä, mukava nähdä. Mikä tuo sut tänne?”

Lumi vastaa: “Täällä on rauhallista, enkä mä vaan muistanut, että me sovittiin nähä.” “No mutta tässähän on erittäin hyvä jutella”, minä vastaan ja istahdan viereen. ”Ootko yhtään miettinyt, mitä teet tulevalla TET -jaksolla?” Katson Lumia, hän tuijottaa lattiaa. ”En tiiä, enkä mää etes pääse mihinkään”.

Hetken on ihan hiljaista, hymähdän ja Amundson kuiskaa minulle, “Alustavan arviointiprosessin osana yrität tässä vaiheessa ymmärtää asiakkaasi ongelmaa auttamalla häntä muotoilemaan niin sanottuja rajoitelauseita eli lauseita, joilla he kuvaavat sekä kokemaansa vaikeutta että sen syitä.”

Vastaan Lumille: “Ihan varmasti se voi tuntua just tuolta”. Hyväksyn hänen kokemuksensa ja me juttelemme hetken häntä mietityttävistä asioista siinä hiljaisessa aulassa. Kerron myös mahdollisuudesta tutustua ammatilliseen koulutukseen työelämään tutustumisjakson aikana: ”Luoviin voi mennä AmisTET -jaksolle viikoksi.”

”Onko mulle paikkaa?”

Työhuoneeni ovi on auki. Valmistelen seuraavaan johtoryhmän kokoukseen esitystä nivelvaiheen opinto-ohjauksen mallista.

“No onko mulle sitä paikkaa?” Vähän säpsähtäen herään ajatuksistani ja vastaan: “Täh?” Huomaan, että se on Lumi. “Niin, että onko mulle sitä TET-paikkaa?” Laitan kannettavan kiinni ja toivon mielessäni, että automaattinen tallennus oli päällä. “Kyllä jakso saadaan onnistumaan ja jaksolla pääset tutustumaan Oulun ja Muhoksen Luovin koulutuksiin”. Nuori saa tehtäväksi kotona miettiä, mille aloille AmisTET -jaksolla tutustuu.

Puhelimeeni kilahtaa tekstiviesti, “Mä voisin tutust niihi leipurihommiin, liiketoiminta ja ehk sitten vaikka se maalari”, ilmoittelee Lumi.  Vastaan hänelle: “Erinomaista. Ihanan monipuoliset alat. Mietitään sitten myöhemmin lisää, kun paikka varmistuu, T: opo”.

Kutsukirje tulee sekä Lumille kotiin että koululle. Laitan Lumille viestin: ”Haluatko, että lähden Luoviin mukaan?” Saan vastauksen: “Joo”.

Amundson muistuttaa, että suunnitelman tulee olla ohjattavan oma, konkreettinen myös tarpeellisia yksityiskohtia myöten. On varmistettava, että ohjattavalla on mietittynä myös varasuunnitelma.

Laitan TET -jaksoa edeltävänä päivänä viestin: “Moi! Moneltako me nähdään huomenna Luovissa?” Lumi vastaa: “en ma muista”. Vastaan hänelle: “Tarkistin kutsusta ja siinä on klo 9. Nähdään silloin pääoven edessä vai tulenko vastaan linja-autolle?” Saan heti uuden viestin: “joo. tuu pysäkille.” Laitan hänelle vielä viestin: “Tulen siihen pysäkille. Tulet bussilla 20. Nähdään siinä pysäkillä siis klo 8.50, kun tulet. Laita heti viesti tai soita, jos tarvit apua.”

Amis-TET-päivä Luovissa

Aamu tuntuu hieman kylmältä, kun odottelen Lumin bussia saapuvaksi. Mielessäni käy ajatus, että mitähän tästä tulee. Vilkaisen vielä puhelinta, josko olisi tullut viesti. Bussi tulee ja Lumi.

Amundson ja minä sanomme yhteen ääneen: “Olen iloinen, että olet tullut. Ennen kuin käymme itse asiaan, ajattelin että voisimme tutustua toisiimme muutaman minuutin ajan. Sopiiko se sinulle?”

Lumi katsahtaa minua ja näen pienen hymyn välähdyksen. “Joo.” Jatkan kysymällä: “Miten sun aamu on mennyt?” Lumi vastaa: ”Ihan hyvin. Mutta mikä tää koulu oikein on? Ja ketä muita tänne tulee? Mennäänkö me kaikki porukassa? En mää halua mennä. Onko tää nyt ihan pakko?” Näistä me jutellaan samalla, kun kävellään kohti pääovea ja siitä ala-aulaan.

Ala-aulassa vähän vanhempi lämpimästi hymyilevä nainen katsoo meitä ja tervehtii. Kun kohtaamme hän jatkaa katsoen Lumia: “Hei, oletko tulossa AmisTET:iin? Mistä koulusta?” Lumi vastaa lyhyesti mistä koulusta on tulossa. “Kiva juttu, kun tulit. Oletko siis Lumi?” Näen kun Lumi katsoo hämmästyneenä, miten joku voi täällä jo tietää hänen nimensä. ”Joo, oon”, hän vastaa.

Pian aulaan tulee muitakin nuoria. Käymme yhdessä läpi päivän ohjelman, käytännön asioita ja lähdemme yhdessä sovittelemaan työvaatteita. Jännittynyt tunnelma purkautuu nauruksi ja hihittelyksi. Huomaan miten nuorten olemus jotenkin muuttuu heidän pukiessaan työvaatteet yllensä. Essut, myssyt ja takit saavat epäröivät nuoret yhtäkkiä näyttämään ammattiopiskelijoilta.

Aamupäivän tettiläiset saavat kokeilla leipurin opiskelutehtäviä. Porukalla tehdään täytekakku ja nautitaan kakkukahvit ja poristaan opiskelusta. Luovin opiskelijat kertovat, millaista on opiskella Luovissa ja mikä heitä leipuriksi opiskelussa kiinnostaa. Lumin mielestä erityisesti kakun koristeleminen oli mieluisa tehtävä yhdessä toisen tettiläisen kanssa. Hänelläkin oli mukanaan magnakuvia, joita käytettiin koristelussa.

Lumi tulee yhdessä toisen tettiläisen kanssa lounaalle. Huomaan heidän päässeen hyvin juttuun keskenään, joten ehdotan Lumille, että lähden käymään toisella tettipaikalla. Juttelen Lumin kanssa hänen iltapäivän ohjelmastaan ja käymme läpi luokkatilat, joissa hänen ryhmällään on opetusta. Hän lupaa laittaa tekstiviestin, kun päivä päättyy. Lähden luottavaisin mielin.

Lumi laittaa viestin ja soitan hänelle takaisin. Lumi oli ollut iltapäivästä paketoimassa asiakkaiden ostoksia ja saanut seurata merkonomiopiskelijoiden kauppapäivää. Ryhmän ohjaajaa Lumi kehui tosi mukavaksi ja opiskelijat olivat saaneet käydä kahvitauoilla just silloin, kun se oli passannut työhön. Lumi oli nähnyt Luovissa myös vanhaa yläasteen aikaista kaveriaan, joka oli ensin mennyt lukioon, mutta keskeyttänyt sen ja hakenut Luoviin opiskelemaan liiketoimintaa. Kaveri opiskeli nyt ensimmäistä vuotta ja kuulemma tykkäsi todella paljon, koska sai olla viikoittain kaupassa töissä – oikeissa töissä, eikä tarvinnut vain istua koululla. Lumikin oli miettinyt, että voisi tehdä jotain sellaista ja kertoi vielä, että menee huomenna koko päiväksi Luovin kauppaan töihin yhdessä kaverinsa kanssa. Loppuun Lumi vielä kertoi, että oli saanut opettajalta kehuja kakun koristelemisesta.

Amundson muistuttaa vielä, että ohjaajan tulee vahvistaa tapahtuvaa myönteistä muutosta. ”Onpa mukava kuulla, että sinulla on ollut noin hieno päivä. Ihailen rohkeuttasi ja sitä, että sait päivän onnistumaan.”

Luovin opintoneuvoja laittaa viestin: “Päivä meni tosi hyvin. Tutustuimme leipuri-kondiittorin ja merkonomin opintoihin. Huomenna näemme Lumin kanssa samaan aikaan samassa paikassa.”

Puen takkini, laitan kypärän päähäni ja nappaan pöydältä kotiavaimen. Aurinko paistaa huoneeseeni, kun suljen sen oven.

Lähde: Amundson E. Norman. Aktiivinen ohjaus. Opas uraohjauksen ammattilaisille.