Yksinäisyydestä yhteisöllisyyteen

Emotionaalinen oppilaitokseen kiinnittyminen ja opintojen keskeyttämisriski

Koulun tai opiskelun keskeyttämiselle ei ole olemassa vakiintunutta termistöä. Kirjallisuudessa tästä ilmiöstä käytetään mm. englannin kielestä käännettyjä termejä koulupudokas (school dropout) tai koulutuksen ulkopuolella oleva henkilö (NEET = not in education). Myös siinä, millä perusteella yksilö määritellään koulun keskeyttäneeksi, on eroavaisuuksia. Suomen tilastokeskuksen mukaan koulun keskeyttäjäksi luokitellaan ne henkilöt, jotka eivät ole vuoden seurannan aikana jatkaneet opiskelua tai valmistuneet (Tilastokeskus, 2020). Samaisen raportin mukaan Suomessa toisen asteen koulutuksen keskeyttäneitä oli 5,95 prosenttia. Lukiokoulutuksen keskeyttää 3,3 prosenttia opiskelijoista ja ammatillisen koulutuksen 8,7 prosenttia. Ammattiopisto Luovissa vastaava luku vuonna 2020 oli 10 prosenttia.

Koulutuksen keskeyttäminen on aina vakava ongelma. Se aiheuttaa valtiolle mittavia kustannuksia erilaisten tukipalvelujen ja maksujen muodossa (Hilli, Ståhl, Merikukka & Ristikari, 2017).  Ennen kaikkea keskeyttäminen vaikuttaa ratkaisevasti yksilön tulevaisuudennäkymiin, sillä koulunkäynnin keskeyttäminen ennustaa heikkoa työmarkkina-asemaa ja alhaista tulotasoa aikuisuudessa (Nurmi, 2011). Lisäksi toisen asteen koulutuksen puuttuminen 25 vuoden iässä nähdään merkittävänä riskitekijänä syrjäytymiselle (Pulli ym., 2018).

Tutkimusten mukaan opintojen keskeyttämiseen vaikuttaa voimakkaasti kouluun kiinnittymisen kokemus sekä siihen liittyvät tekijät (mm. Frostad, Pijl & Mjaavatn, 2014).  Yhdeksi kouluun kiinnittymistä heikentäväksi ja keskeyttämistä lisääväksi tekijäksi tutkimuksissa nimetään toistuvasti yksinäisyyden kokeminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen (2019) mukaan toisen asteen opiskelijoista jopa 10 prosenttia kokee itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti. Heiltä puutuu omakohtainen kokemus oppilaitosyhteisöön kuulumisesta. Yhteenkuuluvuuden tunne on kuitenkin tärkeä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Meistä jokainen haluaa kokea yhteenkuuluvuutta ympäröivän yhteisön kanssa, tulla nähdyksi ja kuulluksi sekä viettää yhdessä aikaa.

Häppäri & Pulkkinen ovat pro gradu -työssään ”Yksinäisyys ja heikko emotionaalinen kiinnittyminen toisen asteen koulutukseen keskeyttämisriskiä ennakoivina tekijöinä” (2020) keskittyneet tarkastelemaan niitä nuoria, joilla toisen asteen keskeyttämisriski on kohonnut.  He ovat määritelleet kohderyhmäkseen opiskelijat, jotka eivät ole edenneet opinnoissaan suunnitelman mukaisesti eivätkä ole suorittaneet tutkintoaan 3,5 vuoden tavoiteajassa. Tutkimuksessa verrattiin koulutuksen keskeyttämisriskissä olevien henkilöiden tuloksia niiden opiskelijoiden tuloksiin, joilla opinnot olivat edenneet suunnitellusti. Erityisen kiinnostuneista tutkimuksessa oltiin siitä, ovatko koulun keskeyttämisriskissä olevat tutkittavat ns. normiopiskelijoita yksinäisempiä ja/tai heikommin emotionaalisesti kouluun sitoutuneita.

Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan nuorten yksinäisyyden kokemuksen olevan merkittävä koulun keskeyttämisriskiä ennakoiva tekijä. Lisäksi tutkimuksessa todetaan emotionaalisen kouluun kiinnittymisen välittävän osittain yksinäisyyden ja koulun keskeyttämisriskin välistä yhteyttä. Häppärin & Pulkkisen sanoin: ”Jotta koulun keskeyttämisriskiä voitaisiin ehkäistä, tulisi nuorten kokemaan yksinäisyyteen kiinnittää huomiota riittävän varhain sekä riittävän tehokkaasti. Kouluun kiinnittymisen kannalta olisi tärkeää, että jokainen opiskelija voisi kokea koulussa erityisesti yhteenkuuluvuutta.” Tutkimustuloksista kävi myös ilmi, että kolmantena vuotena keskeyttämisriskiryhmään kuuluvat opiskelijat olivat kokeneet verrokkiryhmää huomattavasti enemmän yksinäisyyttä toisen asteen opintojen ensimmäisenä vuonna.  Tämä oli yhteydessä heikompaan emotionaaliseen kouluun kiinnittymiseen. Sukupuolten väliltä tutkimuksessa ei löytynyt eroja yksinäisyyden kokemuksessa tai koulun keskeyttämisriskissä. Häppärin ja Pulkkisen tutkimus osoittaa selkeästi sen, että nuorten ryhmäytymiseen heti opintojen alusta alkaen tulisi kiinnittää enemmän huomiota.

Oikea-aikaisesti opintojen tukena

VÖLJYSSÄ-hankkeessa tavoitteena on olla oikea-aikaisesti opintojen tukena. Olemme kehittäneet hakeutumisvaiheen ohjauskeskusteluihin VÖLJYSSÄ-keskeyttämisriskin ennakointilomakkeen, joka etenee ohjauskeskustelutilanteessa käytössä olevan, puolistrukturoidun teemahaastattelun rungon mukaisesti. Lomakkeen avulla kykenemme jo hakeutumisvaiheessa ennakoimaan tulevan opiskelijan emotionaalisen tuen tarvetta sekä pohtimaan yhdessä ratkaisuja ryhmäytymisen ja opiskelijayhteisöön kiinnittymisen varmistamiseksi. Niin ikään toteutamme toimintavuoden alussa Luovi Oulussa ohjattuja, toiminnallisia 1,5 tunnin mittaisia ryhmäytymistuokioita VALMA- ja tutkintoryhmiin. Nämä tuokiot toteutetaan nimellä ”Luovi Racing”, ja ne osallistavat opiskelijoiden lisäksi myös ryhmän toimijat tutustumaan toisiinsa ja luomaan käytänteitä yhteiseen opiskeluarkeen.

Sosiaalisesti kestävän kehityksen ideologian mukaisesti pyrimme VÖLJYSSÄ-valmennuksella vähentämään opiskelijoiden eriarvoisuutta hyvinvoinnissa, terveydessä ja osallisuudessa. Vaikka hankkeen kohderyhmää ovatkin ensisijaisesti VALMA- ja tutkinto-opiskelijat, tarjoamme myös Luovi Oulun kaikille opiskelijoille suunnattuja toimintoja, joilla pyrimme toimintamahdollisuuksien oikeudenmukaiseen jakautumiseen ja yksilön vaikutusmahdollisuuksien vahvistamiseen. Mielestämme ryhmäytyminen on koko opintojen ajan jatkuva prosessi, ei irrallisiin tapahtumiin tai teemapäiviin keskittyvä hetkellinen toiminto. Tämän vuoksi toteutamme VÖLJYSSÄ- valmennuksessa läpi vuoden sekä yksilö- että ryhmävalmennusta mm. vuorovaikutustaitojen vahvistamiseksi sekä henkilökeskeisten voimavarojen kartuttamiseksi. Harjoittelemme pienryhmissä myös tunneilmaisua luovia menetelmiä hyödyntäen ja teemme tiivistä yhteistyötä Luovi Oulun opiskelijavaikuttajien kanssa. Oppilaitoksessa yhteisöllisyys lähtee omasta opetusryhmästä ja laajenee vähitellen kattamaan koko opiskelijayhteisöä.  VÖLJYSSÄ-valmennuksessa eri alojen opiskelijat törmäytetään toisiinsa yhteisen tekemisen ja toiminnan äärellä. Mahdollistamme toiminnallamme arjen yhteisöllisyyden kokemisen sekä opiskelijayhteisöön positiivisen me-hengen juurtumisen. Hyvin toimivaan yhteisöön pääsee uusikin tulokas mukaan sujuvasti heti opintojen alusta lähtien. Yhdessä saadaan aikaan isojakin juttuja. Yhteisössä on voimaa, jota kannattaa vaalia!

VÖLJYSSÄ-hanke toteutetaan Ammattiopisto Luovissa 1.3.2020-31.7.2022 Euroopan sosiaalirahaston rahoituksella.

Lähteet

Hilli, P., Ståhl, T., Merikukka, M., Ristikari, T. 2017. Syrjäytymisen hinta-case investoinnin kannattavuuslaskelmasta. Yhteiskuntapolitiikka 6/2017, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Häppäri, S., Pulkkinen, S. 2020. Yksinäisyys ja heikko emotionaalinen kiinnittyminen toisen asteen keskeyttämisriskiä ennakoivina tekijöinä. Psykologian Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto.

Nurmi, J-E. 2011. Miksi nuori syrjäytyy? NMI-bulletin, 21, 28–35.

Pulli, P., Ristikari, T., Pyykkönen, J., Kivelä, J., Merikukka, M., Eskelinen, N. 2018. Missä elämän vaiheissa syrjäytyminen syntyy? Me-säätiön ja THL:n rakentama malli syrjäytymisen dynamiikasta auttaa kohdentamaan palvelut oikeisiin kohtiin. Saatavissa: http://data.mesaatio.fi/syrjaytymisen-dynamiikka/ , viitattu 28.6.2021.

Suomen virallinen tilasto (SVT): Koulutuksen keskeyttäminen (verkkojulkaisu). ISSN=1798-9280. 2020. Helsinki: Tilastokeskus. Saatavissa: http://www.stat.fi/til/kkesk/index.html, viitattu 28.6.2021